Koska mulla on tylsää tässä kaveria odotellessa niin teen vielä toisen postauksen, aiheesta syömishäiriö. En tavallaan ajattele että mulla olis syömishäiriö tms, mutta lääkärin mielestä mun käytös on anorektista mun mielessä joka ei ole kunnossa tällä hetkellä. No jaa jos se noin on niin mun mieli ei ole ollu ainakaan 2 vuoteen kunnossa. Oon 2 vuotta punninnu millon alan laihduttamaan, ja syöny välillä pitkiä jaksoja tosi huonosti, jonka jälkeen siitä on tullu tapa jota ei voi eikä edes halua lopettaa. Ensimmäisen kerran kun laihduin pari vuotta sitten loman aikana 4 kiloa tunsin suurta onnea, sitä onnea on edes vaikea kuvailla sellaselle ihmiselle joka ei ole itse sitä kokenut, se tunne kun onnistu jossain johon usko vain muiden pystyvän. Laihduin sillon juoksemalla joka päivä ja syömällä noin 700kcl-800kcl. Tällä hetkellä syön päivässä n 300-500 kcl jos laskee kahvit tms mukaan.Poikkeuksia tietysti on jollon menee 200kcl tai joskus jopa 800kcl jollon kyllä tunnen itteni maailman epäonnistuneimmaks ihmiseks, enkä halua edes kattoa peiliin. Tavallaan tää kaikki on niin sairasta, tavallaan ihanaa tunnen että hallitsen itteeni eikä mun kropasta saa päättää kukaan muu kun mä itse, tavallaa taas välillä tunnen että mua hallitsee kuitenki joku vaikka oon aikuinen. Esimerkiks koulussa ja töissä mun pomo kyttää mua, tai no ei se mua kyttää se kyttää mun syömisiä. Jatkuvaa vääntöä siitä että en syö töissä. Olin töissä tunteja syömättä, sitteku oon ottanu piltin töihin mukaan tuntuu että heti ollaan tyytyväisiä, osa sanoo että hienoa kun otit eväitä mukaan mutta jaksaakohan sitä yhellä piltillä?ja yks työkaveri kyselly jo kaks kertaa että tiiänkö mikä on anoreksia tai bulimia? ja varmisti vielä sen jälkeen kun sanoin et ei mulla oo mitää hätää niin että jos joskus tulee hätä niin tiedänhän että apua pitää hakea :D en sais kuulemma laihtua kiloa enää alaspäin tän työkaverin mielestä. Syy tähän kaikkeen paapomiseen saatto ehkä selvitä mulle tässä lähiaikoina, kun töihin tuli käymään yks entinen työntekijä joka oli kuulemma ollu kesällä 3 kuukautta letkuissa ja on huomenna menossa ravitsemusterapeutille, oli vielä super laihaki niin tajusin heti että miks kyseinen nainen on ollu vuoden poissa töistä. Ja niin sairasta kun se onki näin heti siinä naisessa jotain kaunista, hoikat jalat ja näkyvät solisluut, muuta en nähny löysän paidan alta. Eniten mua kuitenki on nyt alkanu ärsyttää se että mun syömisiin puututaan, ärsytti sekin kun kaverit puuttu mutta se vasta ärsyttääki kun joku työntekijä tai pomo kyseenalaistaa mut ihanku olisin 5 vuotias kakara jota määrätään.. No se siitä aiheesta alkaa vaan ärsyttämään kun kirjottaa tätä:D

Päivä muiden joukossa

Oon heränny tänään 6 jälkeen kouluun, ahdistavan yön ja muutaman tunnin unien jälkeen. Oon vähän kipeenä ja kurkkuun sattuu  joten sain lähteä 1 aikaan jo kotiin lepäämään. Kotiin päästyä en sitten levännytkään niinkun suunnittelin, vaan olin koneella ja järjestelin asioita. Soitin koulu terkalle, kun piti pyytää sairastodistus mutta ei se vastannu, soittaa varmaan huomenna takasin.Tein kotona mm 30vatsaa ja kävin 2 kilometrin lenkillä & kaupassa samalla. Päivä menny kauheen hitaasti, oottelen just että yks kaveri tulis käymää, tuntuu ettei keksi mitää tekemistä lenkilläkään ei jaksanu käydä kunnolla..Mutta huomenna kyllä kävelen 5 km ihan varmasti, pakotan vaikka itteni siihen!. Olo on turvonnu ja tuntuu että oon epäonnistunu, no oon epäonnistunu kyllä monessa asiassa ja kadun sitä mutta tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on se että oon epäonnistunu syömisten suhteen. Oon syöny tänään 2 kinkku-kroisanttia, ja koulussa 5 keksiä,oli pakko saada sokeria, ei olis pitäny. Oksettaa ajatellakkin miten oon ahminu 2 rasvasta lihottavaa kroisanttia, ei ihme että vatsaa turvottaa ja housut suurinpiirtein puristanu koko päivän. Voisin vetää huomenna vesipaaston ja syödä korkeintaan 2 pilttiä, kuulostas sopivan kevyeltä. Katoin kaupassa just miten paljon maidossaki on kaloreia, 2 dl oli 84kcl sittenku juo 6kertaa päivässä kahvin maidolla niin kyllä tulee kaloreita :(. Tän päivän onnistuminen en ole kuluttanu enemmän kun olen syönyt en varmasti! kun kävin niin lyhyellä lenkilläkin. En silleen kirjota koskaan kaloreita ylös kun suurinpiirtein tiedän mitä missäkin on, mutta kirjotan jokapäivä ruokapäiväkirjaan syömiset + juomiset /liikkumiset ylös esim miten kauan tai kuinka pitkällä lenkillä kävin. Vaa`alla en ole käyny nyt kuukauteen, enkä edes halua. Masennun kuitenkin jos paino on noussu tai edelleen pysyny samana,vaikka uskon että ei se laskenu kuukaudessa ainakaan ole.Oon liikkunu liian vähän ja oon ollu laiska. Vaikka oon syöny tosi vähän niin oon sitte vaan maannu kotona ei ole ollu voimia lähtee ulos, paitsi salilla oon käyny 2kertaa nyt kahden viikon sisällä. Tästä eteenpäin käyn joka päivä vähintään 3km lenkillä, ellen sitte oo oikeesti sairaana, muuten meen vaikka olis millai ilma.
Oon 160cm ja viime punnituksessa kuukaus sitte painoin 48,9 kg eli pyöristän sen 49 :( ihan järkyttävän paljon näin lyhyelle!Ja eikä se paino niinkään ole se pääasia vaan pieni vatsa ja hoikat jalat.. Mun tavotepaino/unelma paino on joku 40kg kunhan vaan saan mun unelma kropan kevääseen mennessä. Onhan tässä vielä toukokuuhun 4 kuukautta aikaa treenata kovaa ja pysytellä tiukkana ruoan kanssa. Välillä kun on ollu päivän kaks silleen että on syöny vasta illalla jonku piltin nii tuntuu että ei vaan jaksa, huimaa ja tekee sokeria mieli, mutta sitte jos syön leivän, piirakan ja jogurtin + vähän puuroa tunnen illalla itteni kauheeks norsuks ja vatsa tuntuu tosi raskaalta.. Mua on jo pitkää ahdistanu ku laittanu farkut jalkaan, kun tuntee sen napin silleen iholla, en osaa selittää oikein mitä tarkotan.. Silleen turvonneelta vaan tuntuu. Rakastan löysiä kollareita ja sellasia perus toppeja + neuleita, käytän aina sellasia kun oon yksin kotona. Tässä vielä pari kuvaa jolla yritän pitää motivaation juoksemiseen ja kovaan treeniin yllä! Unelma vasta ;p

Oon 19 vuotias tyttö rakastan lenkkeilyä,uimista ja salilla käyntiä ja kirjotan tässä blogissani mm syömishäiriöstä, ahdistuksesta/peloista joita mulla on, sekä vähän positiivisempiakin asioita omasta elämästä. En kirjota tätä omalla nimelläni enkä lisää omia kuvia, koska kirjotan henkilökohtasista asioista, joita en toivo kaikkien tuttujen lukevan. Asun yksin tällä hetkellä ja käyn koulua vielä. Mun tavallinen päivä on aamulla kouluun, koulusta kotiin syön nopeeasti jotain pientä, vaihdan vaatteet lähden lenkille/salille/ tai kavereitten kaa ulos, ja illalla tykkään olla ihan vaan kotona.

Mun yks suurimmista peloista on tällä hetkellä pimeä ja yksin oleminen. En edes tiedä millon tää alko että aloin pelkäämään pimeetä ehkä joskus puol vuotta sitten. En uskalla koskaan olla iltasin jos oon yksin kotona niin ihan pimeessä asunnossa, pidän aina jotain valoja päällä. Kun käyn nukkumaan mulla on tarkka järjestys miten sammutan valot ja nukun ovi kiinni, en vois kuvitellakaan että nukkuisin ovi auki pimeessä. En myöskään uskalla hämärän tultua lähteä yksin lenkille, ellen ole ihan keskustassa ja ei ole vielä kovin myöhä. Kesällä kyllä uskallan olla yksinki kotona ilman sen kummepia pelkoja. Aina kun tuun kotiin pimeän aikaan tarkistan kaikki huoneet + katson vaatekaappiin, kai mä silleen varmistan että olisin turvassa. Pidän aina oven lukossa kun oon yksin kotona. Mun perhe tietää että pelkään pimeetä ja ne ei ymmärrä sitä. Niiden mielestä mun kaverit on huonoa seuraa ja ihan sairaita päästään kun ne jatkuvasti kertoo kaikenlaisia kauhutarinoita ja oon alkanu uskomaan niihin ihan tosissani osa mun kavereista mm uskoo että niiden huoneessa on demoneja tai jotain henkijä. En viitsi kertoa näistä mun peloista oikein kellekkään, kun perhe sano että jos puhusin jollekkin ulkopuoliselle niin mut laitettas hoitoon saman tien, no tiedän ettei se ole totta mutta en mä kehtais kertoa jollekkin lääkärille että pelkään jonkun murtautuvan mun asuntoon illalla tai yöllä.

Käyn aika usein lääkärissä, ja osa kavereista ihmettelee sitä, ne ei tiedä syytä siihen enkä ole kertonut, välillä musta kyllä tuntuu etten mä itekään tiedä siihen syytä, kaikki on niin monimutkasta. Yleensä kun käyn terveysasemalla tai kouluterkalla yleisin syy on se että mua väsyttää tai huimaa tai on kipee olo. Ja joka kerta sairaanhoitaja tai terkka kysyy mitä ja millon viimeks söin ja ehdottaa jopa välillä vaatii varaamaan pian lääkärille aikaa.Oon käyny joulukuun aikana 3 kertaa lääkärissä, ja tammikuussa jo 2kertaa, seuraava käynti on viikon päästä oma lääkärille. Sinne varatulla ajalla jutellaan mun väsymyksestä, syömisistä ja luultavasti laitetaan verikokeisiin.. Mä vihaan ylikaiken neuloja ja verikokeita, oon koittanu vältellä parhaani mukaan niitä:D.  Multa tutkitaan varmaan samalla niistä verikokeista onko mulla jotain sairautta joka periytys kun mun sukulaisilla on sellanen joku että aineenvaihdunta ei toimi normaalisti ilman lääkitystä, kun sen oireita on väsymys ja lihominen, no olen omasta mielestäni lihonu ihan kauheesti vaikka kyllä mä tiedän silleen että oon laihtunu kun vaaka näyttäny 3 kiloa vähemmän.
Samalla ensi viikon lääkäri ajalla ne aikoo keskustella että mun lähete psykalle uusittais jossa otettas ihan kaikki mahdolliset kokeet ja juttelisin jonkun psykiatrin kanssa.

Tällä hetkellä väsyttää ja on tosi epätodellinen olo, oon kipeenä taas ja joudun heräämään huomenna 6 aikaan jo kouluun, ei tekis yhtään mieli lähteä mutta kai se on pakko, oon ollu jo 3 kertaa poissa kuukauden sisällä, vielä kun tulee se lääkärikäyntikin ja siellä menee aina pari tuntia. Voisin alkaa nukkumaan.

Tähän loppuun laitan vielä tän päivän syömiset:
Aamulla :3 kuppia kahvia, Päivällä: 2 kuppia kahvia + vähän kanaa ja illalla kahvi 2kuppia ja tee + piltti.

 Rakastan ylikaiken kahvia♥

En tiedä onko mun mieli vaan sairas, vai mikä on mutta toi ylläoleva on kuva mun unelma kropasta, toi kroppa on mun mielestä täydellinen, ihanan pienet jalat, pieni vatsa ja kädet.